Sellaisten asioiden kanssa, joita en pysty muuttamaan, on pystyttävä elämään tavalla tai toisella. Vastaan hangoitteleminen vie turhaan voimia ja se ei yleensä auta. Mitä nopeammin hyväksyn asian, sitä nopeammin asiat alkavat toimimaan ja elämä jatkuu niissä puitteissa kuin se  sillä hetkellä on vaan mahdollista. Tässä ei ole tunteita pelissä, vaan järki ohjaa prosessia.

Hyväksyminen on myös alistumista. Nöyrtymistä asian edessä. Nielemistä edes pieninä paloina.Sitä, että sanot asialle, että okei, näillä mennään,sillä selvä, yritän selvitä. Hyväksyminen vaatii oman luonteesi unohtamisen. Mutta hyväksyminen säästää itseä.

Hyväksyminen edellyttää asian tajuamista. Jos ei pysty ymmärtämään hyväksyttävää asiaa, on vaikeaa silloin hyväksyä. Hyväksyminen vaatii nousemisen polviltaan takaisin ylös, kun totuus on lyönyt minut maahan ilman armoa. Hyväksyminen vaatii voimaa antaa periksi, vaikkei haluaisi.

Vaikeinta oli hyväksyä, että terve isosisko on yhtäkkiä syövän kurimuksessa, joka voi johtaa kuolemaan. Minun lapseni. Vaikeaa oli hyväksyä epäonnistuminen äitinä, jonka piti suojella sinua kaikelta.

 

Sitten tuli hiljainen hyväksyminen. Isosisko hyväksyi, että hänen elämänsä on tätä nyt ja tässä. On seuraavat kolme vuotta ja on koko loppuelämä. Syöpälapsi. Onko 15-vuotias enää ihan lapsi ? Onko se vielä aikuinenkaan ? Syöpäpotilas ainakin.

Hänen ystävänsä hyväksyivät sairauden.Nuorten myötätunto oli käsin kosketeltavaa. Lähin perhepiiri hyväksyi sairauden. Kaikki yrittivät ymmärtää ja hyväksyä saman asian kuin mekin. Meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin aloittaa pitkät syöpähoidot ja katsoa toiveikkaina pitkälle tulevaisuuteen. Hyväksyä se,että isosiskon kehoa tykitetään myrkyin ja vaaditaan äärimmäistä kestävyyttä selvitäkseen.

- Äiti, lähteekö multa hiukset...?

- Kyllä lähtee rakkaani.

- Koska ? 

- Muutaman viikon päästä. 

Hiljaisuus

- Kasvaako ne jossain välissä takaisin ?

- Kuulemma kasvaa joo

- No ei sit mitään.

 

Voi rakas lapseni. Ei sinun olisi tarvinut olla noin reipas. Hyväksyit enemmän pienen pienessä ajassa kuin moni koko elämänsä aikana. Olin niin ylpeä sinusta.